Sosiaalinen vastuu on teoria, jonka mukaan jokaisella kokonaisuudella on velvollisuus yhteiskunnan yhteistä hyvää kohtaan, jotta talouden ja ekologian välinen tasapaino säilyy. Tämä vastuu voi olla yksilö- tai organisaatiotasolla, mutta ajatuksena on antaa maailmalle, jossa elämme, takaisin niin paljon hyvää kuin siitä otamme.
Talouskehitystä on aina pidetty kompromissina elämämme maailman ylläpitämisen ja taloudellisen ilmaston parantamisen välillä, etenkin kaupunkiyhteiskunnissa, joissa kauppa näyttää ohittavan ympäristön terveyden. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Sosiaalisen vastuun avulla voimme löytää keinoja ylläpitää tasapainoa näiden kahden välillä joko olemalla tekemättä ympäristölle haitallisia tekoja (passiivinen) tai työskentelemällä sosiaalisten päämäärien edistämiseksi (aktiivinen).
Corporate Social Responsibility tai CSR viittaa voittoa tuottavan organisaation tai liikelaitoksen ponnisteluihin sosiaalisen parantamisen alalla. World Business Council for Sustainable Development määritteli yhdessä julkaisustaan CSR:n seuraavasti: ”… yritysten jatkuva sitoutuminen käyttäytymään eettisesti ja myötävaikuttamaan taloudelliseen kehitykseen samalla kun parannetaan työvoiman ja heidän perheidensä sekä paikallisten elämänlaatua. yhteisö ja yhteiskunta yleensä”. Usein väitetään, että yritysten yhteiskuntavastuu estää suoraan laitoksen perustavanlaatuisen roolin talouskasvussa ja voiton tuottamisessa. On kuitenkin selvää, että talouskasvu voi viedä meidät vain niin pitkälle maailmassa, jossa ihmisten, eläinten ja ympäristön hyvinvointi jäävät taka-alalle. Yritysvastuu on nyt elintärkeä elin useimpien vakiintuneiden organisaatioiden koneistossa kaikkialla maailmassa.
Samoin opiskelijan sosiaalisella vastuulla (SSR) ja yksilön sosiaalisella vastuulla (ISR) katsotaan olevan sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia yhteiskuntaan. Pitäisikö yksilön keskittyä omaan etuun vai yhteisön laajempiin etuihin? Pitäisikö opiskelijan keskittyä menestymiseen puhtaasti akateemisissa toimissa vai hyötyykö hän osallistumisesta yhteiskunnan hyvinvointiin? Vastaus on yksinkertainen: ei ole yksilöllistä hyötyä, kun yhteisö kärsii; akateemisen huippuosaamisen hedelmät eivät ole arvokkaita, kun yhteiskunta ei toimi optimaalisesti.
Tätä varten yksilön tai organisaation on itse valittava sosiaalisen vastuun osa-alue, jolla hän uskoo olevansa sopivin edistämään. Hyvä esimerkki sosiaalisen vastuun ja kestävän kehityksen parhaista käytännöistä on Levi Straussilta. Yritys joutui Greenpeacen arvostelun kohteeksi sen puhtaan veden käytännöistä joillakin sen Meksikon tuotantolaitoksilla. Levi’s lupasi sivustollaan toimia tämän heikkouden eteen. Ajattelemalla vedenkulutusta uudelleen jokaisessa tuotantovaiheessa yrityksellä on nyt uusi farkkusarja, joka käyttää jopa 96 % vähemmän vettä tuotantosyklin aikana.
